--------> olen muuttanut. Tänne.

• Harmaa, sadetta ropsiva litisevä päivä.
• Vegaani-dieetti pitää, sillä poikkeuksella että syön viikottain kalaa.
• Sain loppuun PetriTammisen kirjan Mitä onni on, josta tykkäsin ihan mahdottomasti, ja aloitin lukupiirin kirjan Michael Cunninghamin Säkenöivät päivät. Teos alkaa 1800-luvun lopulta eikä mulla ole aavistustakaan mitä siinä tulee tapahtumaan. En lukenut lievettä enkä mitään. Kummasti teksti vaan imi mukaansa, hieman vanhahtavia sävyjä siinä.
• Osallistuin tänä sunnuntaina ensimmäistä kertaa sunnuntaiklassikko-meemiin. Onkohan se oikea ilmaus? Olisin alunperin laittanut sinne Loreena McKennitin "Greensleevesin" [jonka lyriikat ovat niinkin klassiset kuin Englannin kuninkaan Henrik VIII:n kirjoittamat (!!)], mutta video oli poistettu juutuubista. Sitten olin laittamassa Pierce Brosnanin "After All is Said and Done" Mamma Mia!-elokuvasta, mutta ääniteknisesti paras versio ei ollut kopioitavissa. Brosnanilla on upea ääni, sekoitus Bruce Springsteenia ja jotakin muuta hiukan karheampaa. Ihan fantastinen ääni - siinä on maailma menettänyt hienon laulajan.
• Hukkasin erään tietyn (mummin jämälangoista virkkaamani) baskerin, se jäi ilmeisesti bussiin (on kylläkin vielä mahiksia saada se takaisin), joten virkkasin uuden. Nyt pitäisi ommella "halo" ja pääosa yhteen, plus viimeistellä. Viimeistelyä odottaa myös yksi huovutuskokeilu-baskeri... Jotta ei tarvitse avopäin kulkea.
• Loppupäivän aion viettää sohvalla virkkausten ja videoiden parissa (varsinaisesti televisiotahan en yhäkään katsele). Uimaan en jaksa lähteä, vaikka pitäisi. Siskosen on määrä soittaa tänä iltana...

Sunnuntaiklassikko vastaukseksi Lepikselle ja muille klassikkolaisille: Willie Nelson: Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be Cowboys.

Tänään ryhdistäydyin ja otin ensimmäisen Bonvivani (150 mg), joka on siis osteoporoosilääke. Se otetaan kerran kuussa tyhjään vatsaan, minkä jälkeen ei saa mennä tuntiin makuulle, eikä myöskään saa syödä mitään. Lääkkeen otettuani lähdin kameran kanssa ulos auringonpaisteeseen kävelemään ja napismaan kuva. Palasin noin 70 minuuttia myöhemmin paita liikkumisesta märkänä, oli liikaa päällä enkä ole ihan huippukunnossa (sanoi hän lakonisesti). Oli pakko vaihtaa pusero erään (edesmenneen, paljon hikoilleen) sukulaiseni tapaan... vaikka taitaa niitä vanhoilla päivillään hikoilevia olla useampiakin.

Söin juurespihvejä ja lohkoperunoita, jotka ovat osa uutta ruokavaliotani. Hedelmäpuolelta meni yksi iso mehevä päärynä ja neljä pientä omenaa. Ne suomalaiset kaneliomeniksi kutsumani, kutomokaverilta saamani, omenat ovat todella hyviä. Omenia on tänä syksynä kuulemma paljon. Niin paljon, että jopa uimalan pukuhuoneeseen oli jätetty pussillinen, josta niitä sai vapaasti ottaa. Olen tosi onnellinen nyt, kun omenien syönti onnistuu jälleen...

Tänään on hyvä päivä olla suomalainen! Onnittelut Martti Ahtisaarelle.